Huomioistuin-kampanjan keskustelut jatkuivat 7.9. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kanssa. Tapaamisesta jäi erittäin myönteinen vaikutelma: selvityksemme havaintoihin suhtauduttiin aidosti kiinnostuneesti ja palvelusetelin hinnoittelun haasteista käytiin avoin ja perusteellinen keskustelu.
Tapaamisessa keskustelimme henkilökohtaisen avun palvelusetelin hinnan riittävyydestä, TES:n mukaisten kustannusten huomioimisesta sekä siitä, miten erilaiset henkilökohtaisen avun tarpeet pitäisi huomioida palvelujen järjestämisessä.
Länsi-Uudenmaan edustajat suhtautuivat esittämiimme havaintoihin avoimesti ja ratkaisuhakuisesti. Keskustelussa ei jääty vain arvioimaan sitä, onko nykyisessä järjestelmässä ongelmaa, vaan pohdittiin myös sitä, millä tasolla ongelmia pitäisi ratkaista ja millaisia edellytyksiä hyvinvointialueet tarvitsevat niiden korjaamiseksi.
Hyvinvointialueet tarvitsevat myös valtakunnallista ohjausta
Keskustelussa nousi esiin hyvinvointialueiden taloudellinen tilanne ja mahdollisuudet tehdä palvelusetelien hinnoitteluun merkittäviä muutoksia.
Länsi-Uudellamaalla nähtiin tarvetta myös valtakunnalliselle ohjaukselle. Jos henkilökohtaisen avun palvelusetelien rakenteellisia ongelmia halutaan ratkaista yhdenmukaisesti koko Suomessa, hyvinvointialueet tarvitsevat siihen selkeämpiä yhteisiä linjauksia.
Keskustelussa nousi esiin myös kysymys rahoituksesta: jos hyvinvointialueilta edellytetään palvelujen kustannusrakenteen korjaamista, olisi tärkeää, että tähän olisi osoitettu myös riittävät taloudelliset resurssit.
Tämä näkökulma on tärkeä.
Palvelusetelin hinnan riittävyys ei voi jäädä vain yksittäisen palveluntuottajan ja yksittäisen hyvinvointialueen väliseksi kysymykseksi, jos sama rakenteellinen ongelma toistuu eri puolilla Suomea.
Henkilökohtaisen avun suhde muihin palveluihin herätti hyvää keskustelua
Tapaamisessa keskustelimme paljon myös henkilökohtaisen avun suhteesta esimerkiksi kotihoitoon ja muihin vammaisen henkilön tarvitsemiin palveluihin.
Tämä keskustelu osoitti hyvin, miksi henkilökohtaisen avun hinnoittelua ei voida tarkastella irrallaan palvelun tarkoituksesta.
Henkilökohtainen apu perustuu vammaisen henkilön omaan valintaan ja itsemääräämisoikeuteen. Sen tehtävä ei ole ainoastaan vastata välttämättömään hoivan tarpeeseen, vaan mahdollistaa henkilön oman näköinen elämä, osallistuminen ja toimiminen yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Siksi myös keskustelu siitä, mikä tarve kuuluu henkilökohtaisen avun ja mikä esimerkiksi kotihoidon piiriin, on tärkeää käydä asiakkaan oikeuksien ja palvelujen tarkoituksen näkökulmasta.
Hinnoittelu vaikuttaa viime kädessä asiakkaan valinnanmahdollisuuksiin
Huomioistuin-kampanjassa olemme pyrkineet tuomaan näkyväksi sen, ettei palvelusetelin hinnoittelu ole vain palveluntuottajien talouskysymys.
Jos työn vaativuus nostaa TES:n mukaista palkkaa, mutta palvelusetelin arvo pysyy samana, vaativampaa apua tarvitseva asiakas muuttuu palveluntuottajan näkökulmasta taloudellisesti vaikeammaksi palvella.
Sama koskee asiakasta, joka tarvitsee henkilökohtaista apua iltaisin, öisin tai viikonloppuisin.
Tämän vuoksi palvelusetelin kustannusrakenteella on suora yhteys siihen, toteutuuko asiakkaan valinnanvapaus käytännössä eikä ainoastaan sääntökirjassa.
Avoin keskustelu vie asiaa eteenpäin
Länsi-Uudenmaan tapaaminen oli hyvä esimerkki siitä, millaista keskustelua Huomioistuin-kampanjalla tavoittelemme.
Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse olla valmiita vastauksia. Olennaista on, että ongelmia voidaan tarkastella avoimesti ja että myös palveluntuottajien käytännön kokemuksia hyödynnetään järjestelmää kehitettäessä.
Erityisen arvokkaana pidimme sitä, että keskustelussa tunnistettiin myös yksittäistä hyvinvointialuetta laajempi näkökulma: jos henkilökohtaisen avun palvelusetelijärjestelmää halutaan kehittää valtakunnallisesti kestävällä tavalla, tarvitaan hyvinvointialueiden omien toimien lisäksi yhteisiä linjauksia ja riittävää rahoitusta.
Kiitämme Länsi-Uudenmaan hyvinvointialuetta avoimesta ja rakentavasta keskustelusta.
